Sirkku Hilden Parempaa arkea

Esperi Care – vain jäävuoren huippu?

Esperi Caren asumisyksikön poikkeuksellinen sulkeminen Kristiinankaupungissa sai aikaan ansaitun myrskyn, jonka ei pidä aivan heti laantuakaan. Syntyi valtava keskustelu vanhustenhoidon tilasta paitsi eduskunnassa myös julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa. Oli jo aikakin. Vuosia asioihin on kiinnitetty huomiota ja tuotu esille eri yhteyksissä, mutta juuri mitään ei ole tapahtunut. Vanhustenhoidossa ei ole kaikki hyvin.

Myrskyn silmässä ovat olleet yksityisten asumispalvelujen laatu, henkilöstömitoitus ja ostopalvelujen valvonta. Näihin tuleekin kiinnittää huomiota. Hoitopalveluiden kilpailutuksia on perusteltu sillä, että sillä saadaan kustannustehokasta palvelua ilman omia investointeja eli näin saadaan säästöjä aikaiseksi. Ylikansallinen osakeyhtiö kuitenkin maksimoi voittonsa sijoittajienkin vaatimuksesta, joten se valtaa markkinoita agressiivisesti, palkitsee johtoa miljoonilla ja pahimmassa tapauksessa kiertää vielä verot.

Henkilöstömenoista tingitään ja laatu kärsii. Verorahojen käyttö tähän on yksinkertaisesti väärin. Toimintaa on lähes mahdotonta enää ottaa takaisin omaksi kun kerran on ulkoistettu.

Kolmas sektori toimii tällä alueella eettisemmin, usein voittoa tavoittelematta. Kaikki yksityiset yrityksetkään, erityisesti pienet, eivät onneksi toimi vain voittoja tavoitellen keinolla millä hyvänsä. Yksityisen hoivapalvelun ongelmat ovat kuitenkin kiistattomia, jos katsotaan esimerkiksi Avi:in tulleiden kanteluiden määrää. On selvää, että julkiset valvontaresurssit ovat liian pienet eivätkä kunnat ole kaikilta osin – osin osaamattomuuttaan - onnistuneet kilpailutuksissa. Oletettavasti vain pieni osa epäkohdista nousee kanteluiden, muistutusten tai palautteiden kautta esille.

Täysin puhtain paperein ei selviä myöskään suomalainen julkinen sektori. Vaikka henkilöstömitoitus näyttää tilastojen mukaan hieman paremmalta kuin yksityisellä, on julkisen sektorinkin mitoituksissa mukana henkilöitä, jotka eivät todellisuudessa ole hoitotyössä mukana. Julkisen sektorin ongelmia ovat henkilöstömitoitus, johtaminen, tehtävänjako sekä tietenkin riittämätön rahoitus.

Tutkimusten mukaan henkilöstömitoitus ei suoraan ole hoidon laatua parantava tekijä, vaan elämänlaatua tuottava hoitotyö edellyttää gerontologista osaamista ja johtamista. Korkeamman henkilöstömitoituksen paikoissa jää kuitenkin kiireen vuoksi vähemmän tehtäviä tekemättä eli hoitajat eivät piilopriorisoi.

Parempaan laatuun päästään niissä paikoissa, joissa johtaminen on hyvää ja henkilöstömitoitus mahdollistaa hoitajien keskittymisen hoitotyöhön.

Johtamisen ja organisoinnin merkitys on suuri. Yksi merkittävä tekijä laadun tuottajana olemme kuitenkin myös me hoitajat. Valitettavasti hoivakulttuurimme on osin edelleen 70-luvulta ja jostain syystä se edelleen periytyy aina uudelleen seuraaville hoitajasukupolville. Asiat tehdään tietyllä tavalla, koska niin on aina tehty. Asiakkaan ottaminen keskiöön on vaillinaista ja sellaisia hoitajia, jotka tekevät kaikkensa asiakkaiden eteen ja käyttävät kahvituntinsa juoden niitä asiakkaiden kanssa, saatetaan jopa paheksua.

Hoivatyössä onkin saatava aikaiseksi uudenlainen kulttuurinmuutos, josta mm. Maija Käyhty ja Taina Semi ovat kouluttaneet muistityöntekijöitä lähes 20 vuotta. Näin inhimillisyys ja välittäminen lisääntyvät.

Sirkku Hildén (sd.)

Kirjoittaja on 20 vuotta ikääntyneiden hoivatyössä töitä tehnyt terveydenhoitaja (YAMK), Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymän valtuuston varapuheenjohtaja sekä kansanedustajaehdokas

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat